Norjalaista metsäkissaa on kasvatettu ihmisten parissa vuosikymmeniä, sukupolvesta toiseen vain sisäkissana. Yhdistyksen jäsenissä on rodun kasvattajia n. 70. Maantieteellisesti he jakautuvat ympäri maata. Kasvatuksen tavoitteena ei ole kissamäärän kohtuuton lisääminen vaan tarkoituksena on kasvattaa terveitä, rodunomaisia ja hyväluonteisia norjalaisia metsäkissoja.

Rekisterikirja

Puhdasrotuisella norjalaisella metsäkissalla on aina rekisterikirja. Rekisterikirjaa ei pennuille saa ellei kasvattaja ole rekisteröitynyt kasvattaja ja pennun vanhemmat rekisteröityjä norjalaisia metsäkissoja. Kasvattajanimi anotaan Suomen Kissaliiton kautta ja se tulee olla myönnetty ennen kasvatustoiminnan aloittamista.

Kasvattaja allekirjoittaa myös kasvattajasitoumuksen, jolla hän sitoutuu noudattamaan Kissaliiton ja kansainvälisen kattojärjestön FIFen sääntöjä.

Kissanpentujen teettäminen ja hoitaminen vaatii aikaa, tunnollisuutta ja hyvät perustiedot.

Kuva: Teppo Eloranta

Norjalaisen metsäkissan –pentu

Yhdistys julkaisee kotisivulla pentulistaa. Listalla on FIFe:n rekisteröityjä pentuja ja aikuisia uutta kotia etsiviä kissoja. Kasvattajat päivittävät itse listaa, joten yhdistyksestä riippumattomista syistä listalla saattaa olla jo varattuja pentuja.

Pennun luovutus uusiin koteihin on aikaisintaan 12 viikon iässä. Tuolloin pennun sosiaalinen kehitys on siinä vaiheessa, että hänet voi erottaa emosta ja muusta pentueesta. Luovutushetkellä pentu on monipuolisesti ruokittu, rokotettu ja loishäädetty (madotettu).  Pentu on usein myös tunnistemerkitty mikrosirulla rokotusten yhteydessä. Kissaliitto pitää kirjaa tunnistemerkityistä kissoista.

Tutustu pentuun ja asiapapereihin huolella. Pennulla on kuvan kaltainen rekisterikirja.

Terveys

Norjalaisella metsäkissa -rodulla ei ole rodulle ominaisia sairauksia. Rodulla ei ole pakollisia terveystarkastuksia ennen kissojen käyttöä kasvatukseen. Valkoisten kissojen tulee olla kuulevia ja siitä vaaditaan todistus. Kissaliiton taholta on kuitenkin testaussuosituksia, joita monet rotumme kasvattajista noudattavat. Testauksista saa kirjallisen todistuksen, joka on kasvattajalla nähtävissä. Usein kasvattaja liittää siitä kopion pennun luovutuspapereihin.

Testaussuosituksia ovat FeLV- ja FIV –testit, jotka tutkitaan kissasta otetusta verinäytteestä. FeLV on kissan leukemiavirus. FIV-viirusta verrataan kansankielessä ihmisen HIV:iin. Testaussuositus naaraille on ennen jokaista astutusta ja siitosuroksille vähintään kerran vuodessa.

Ensimmäisestä verinäytteestä yleensä tutkitaan myös kissan veriryhmä, jolla saattaa olla merkitystä syntyvien pentujen kehityksessä. Veriryhmä määritellään vain kerran, koska se pysyy samana koko kissan elinajan.

Muutaman vuoden ajan on myös kiinnitetty huomiota kissojen sydänsairauksiin. HCM on kissojen yleisin sydänsairaus, jota esiintyy myös ihmisillä. HCM diagnostisoidaan sydämen ultraäänitutkimuksella. Myös norjalaisen metsäkissan kasvattajat ovat alkaneet testauttaa kasvatuskissojaan mahdollisen sydänsairauden toteamiseksi.

Kissoja tutkitaan myös tarttuvien ihosienten varalta (microsporum canis). Sienitestit ovat tarpeellisia varsinkin tuontikissojen kohdalla ennen heidän sijoittamista muiden kissojen joukkoon. Testejä otetaan myös kissanäyttelyissä.

Vaikka tuomme esille kissojen erilaisia testaussuosituksia, niin painotamme, että norjalainen metsäkissa on yksi terveimmistä kissaroduista.

Onneksemme kasvatus on Suomessa pienimuotoista eikä ns. massakasvatusta liiemmin esiinny, joka osaltaan on vaikuttamassa kissojen hyvinvointiin ja terveyteen.

Kaikkia kissoja ei ole tarkoitettu siitokseen

Kasvatustoimintaa suunniteltaessa on hyvä muistaa, että erilaisten paperiasioiden tultua kuntoon on syytä arvioida myös siitokseen suunniteltua kissaa. Erityisesti lemmikkinä alunperin hankitulla kissalla saattaa olla virhe tai ominaisuus, jolla ei ole ollut merkitystä kissaa hankittaessa, mutta joka saattaa estää tai huonontaa sen mahdollisuuksia siitoskäytössä. Epärodunomaisella yksilöllä ei kannata kasvattaa. Huonon tyypin lisäksi kasvatuksesta on syytä jättää pois kaikki luustovikaiset kissat (purentavirhe, knikki, lattarinta ja muut luustoviat). Myös kissan luonne tulee ottaa huomioon ja poikkeuksellisen arat tai agressiiviset kissat kannattaa sulkea pois kasvatuksesta.